Jossain kohtaa bussi alkoi hyytya. Hiljentaa vauhtia. Pysahtya. Ja lahti liikkeelle uudelleen. Mutta pysahtyi taas pian. Renkaan vaihto. Mutta ongelmana oli etta se vastinkappale mihin rengas tulisi kiinnittaa oli lohkeillut ja erittain hekossa kunnossa. Sita sitten joku viemaan korjattavaksi. Ehka kestaa tunnin arveli joku. Taidettiin istua siina useita tunteja. Keskella ei mitaan. Itse olin kylla jossain sudanin ja lontoon valilla. Luin Orja-kirjaa. Suosittelen kaikille -rankka, mutta avartava.
Toisia busseja meni ohi. Jotkut jopa vilkutti. Sitten illan jo hamartyessa saapui saman yhtion toinen bussi. Se oli jo taysi, mutta ahtauduimme kaikki kaytavalle. Lahes ahdistuin siina Mama Tansanian valtaisan takapuolen alla. Ei jaanyt ylimaaraisia milleja liikkumavaraa. Lattialla koreja ja kasseja joten ei voinut edes suorassa seista. Asento aikatavalla kuin makihyppaajalla juuri ennen ponnistusta. Pidemman paalle alkoi jo pohjelihakset puutumaan. Siina sitten kun joku tahtoi hypata pois kyydista, tyhjennettiin kaytavallinen ihmisia ulos ja sitten taas takaisin. Auton punnituksen kohdalla tuli ongelma. Ylimaarainen lasti piti tyontaa takseihin ja pikkubussiin. Osa meista jai tavaroita vahtimaan ylitayteen bussiin ja osa onnellisesti jatkoi pikkubussilla Dariin Ubungon terminaaliin saakka. Eika maksettu. Naytin vain toisen bussin lippuja. Kaiken karsimyksen jalkeen ei jaksanut enaa maksaa yhtaan ylimaaraisia.
Kommentit