Sekavia otteita elämästäni:

28.9.
Vessapaperi loppu. Lähden lähikojuun. Seikkailu sinänsä jo se, kun on pimeä ja kun ei ole katulamppuja. Ja kun vastaantulevat kuitenkin sanovat jambo ja siihen tulee vastata jambo tai jotkut sanovat mambo ja siihen taas vastataan poa. Toisinaan sanon väärin päin.

Takaisin kotiin. Laitan ropelin katossa pyörimään. Ihana tuulen vire. Vaimea savun tuoksu. Naapuri tekee ruokaa nuotiolla. Puhetta, josta en ymmärrä. Kuin olisin keskellä sitä kaikkea. Ikkunoina sääskiverkot.

28.10.
Hajuton tila tämä internetcafe. Ulkona savun tuoksu. Afrikkalaisten iltaruoka kypsyy nuotiolla. Pimeää. Kostea ilma takertuu ihoon lempeästi, ei ole kuitenkaan liian kuuma, jotta ahdistaisi.

29.9.
Siritystä ja viserrystä kaikkialla. Herään vähitellen. Banaanipuun lehdet kahisevat toisiaan vasten. On lauantaiaamu ja vasta mietin mitä päivän tekisin.

Terassillamme tapaan ranskalaisen Alanin. Hän suunnittelee leluja Disney Worldille. Käyn syömässä hänen ja hänen kavereidensa kanssa eräässä ravintolassa Silver Beach hotellilla. Uimaan. Meri paiskoo, Velloo ja vääntää. Heittää maahan pitkän aallolla ratsastamisen päätteeksi. Hiekkaa ja levää kaikkialla, mutta pysyn sitkeästi ehjänä. Vielä illalla ravistan korvakäytävästä muutamia murusia hiekkaa.

Takaisin kotiin. Ulkona jo hämärtää. Vähitellen syttyvät kadunvarsikauppiaiden kynttilät. Lepattava liekki valaisee myytäviä tavaroita. Samalla syttyvät iltaruokaa valmistavien nuotiot. Tuoksu eroaa suomalaisesta koivu/havupuun tuoksusta. Makeampi, täyteläisempi.

Valahdan petiin väsyneenä ensimmäisen kokonaisen päivän jälkeen oudossa ympäristössä. Ranskalaiset jatkavat juhlimista. Neljän aikaan yöllä saapuivat partyilta. Enpä siihen muuten olisi herännyt, mutta kun koirat ulvoivat. kanat kaakattivat, kukot kukkuivat ja pikkulinnut heräsivät. Säikähtivät kai avaimen kiertymistä lukkoon. Lukkoja nimittäin on. Omassa avain nipussani on ainakin 15 avainta. En vielä tiedä puolenkaan tarkoitusta. On portin avain, on toisen portin avain, on rautaoven avain, on puisen ulko-oven avain, on toisen ulko-oven avain, on huoneen avain... tarvii varata aikaa, jotta pääsee perille..

2.10.
Microsoft Update: 
Pikapäivitys <click>
Asenna Microsoftin päivitykset: Servicepack 3 for Microsoft Office 2003 and Päivitys for Visual Basic 2005 Express edition.
Jäljellä oleva aika 43 h 20 min nykyisellä tiedonsiirto nopeudella...

4.10.
Muurahaisia, pieniä ja vielä pienempiä. Kömpii näppäimistöllä. Näppäinten välistä, kosketushiiren kanssa tekevät tuttavuutta. Tapan kaiken mikä liikkuu..

8.10.
Ja taas - luulin että ne eivät pidä suolatuista cashew-pähkinöistä. Tulevat pitkin verkkojohtoa. Tapan surutta. Puistattaa. Raavin päätä. Raavin selkää..

14.10.
Keittiöön muutti nakertaja. Jos jättää leipäpussin pöydalle, aamulla siitä on syöty iso pala. Kahvipaketti revitty. Ja teepussi. Pieniä naperoita ympäri keittiötä.

14.10.
Beatsille Nicolen kanssa. Mennään daladalalla (pieni lähiliikenteen bussi). Moni muukin tahtoo jonnekin. Kymmeneltä alkaa swahilin kielinen jumalanpalvelus. Sinne kai menevät, kauluspaidat päällä. Muutama roikkuu sivuovesta auton ulkopuolella. Löydän tilan toiselle jalalleni. Kumarrun istuvien yli ja juuri ja juuri yletyn ottamaan tukea seinästä. Tasapainottelen yhdellä jalalla. Hiki haisee. Ihmiset hymyillen päivittelevät Tansanian julkisen liikenteen systeemiä. Tarjoavat istuinta. Vaihdamme kulkuneuvon vanhaan puulaivaan. Msunguja. vain muutama paikallinen. Saari lähestyy. Valkoista hiekkaa, simpukoita ja merta...
 
15.10.
Nakertaja paljastui rotaksi. Sitä ei enää ole. Emanuel pelasti meidät ja tappoi sen.

12.10.
On ramadan loppuaika. Auringon laskun jälkeen moskeijan kaiuttimista kuuluu monotoninen rukous. Siihen yhtyy noin seitsemän aikaan illalla naapurin konferenssi keskuksen elävän musiikin konsertti. Edes koiran haukunta ei kuulu lävitse.

24.10.
Kohta jo kuukausi kulunut - opetellessa kieltä ja elintapoja, totutellessa kuumuuteen ja taistellessa ohjelmien asennusten kanssa, oppiessa iLabin arkkitehtuuria. Muutama sivu diplomityön tekeleessä. Kaipaan suomenkieltä ja nopeita verkkoyhteyksiä.

26.10.
Hyppään väärään daladalaan töitten jälkeen. Mutta eipä sillä väliä, mukava tutustua uusiin maisemiin. Bussi rytkyttää kuoppa kuopalta eteenpäin. Hiekka pöllyää. Kävellen etenisin nopeammin. Luulen että renkaissa ei ole ilmaa, tai iskunvaimentimia ei ole, unohdan tarkastaa asia. Hyppään pois ensimmäisen kylän kohdalla. Käveleskelen alas mäkeä, Ylös taas. Kanat hyppivät pihoilla. Lapset nauravat nähdessään msungun. Nautin tuulen vireestä ja siitä että sain tämän hetken kuin lahjaksi, enhän joka päivä mene vahingossa väärään daladalaan.

Parikymppinen koulupoika liittyy seuraan kesken pallottelun. Käsisydämellä hän kertoo suuresta tunteestaan. Koitan selittää että olen vanha, että suomalaisella ei ole viiden minuutin rupattelun jälkeen kovinkaan suuria tuntemuksia.. Siihen hän jää toivomaan uudelleen tapaamista. Jatkan matkaa.

"Msungu", huutaa eräs tyttö. "Come here!" Hän on juuri ottamassa valokuvaa itsestään, tahtoo minut mukaan. Kaksi iloista hymyä tallentuu filmille. Jään rupattelemaan. Hänellä on pienen pieni koju, josta voi ostaa kaikkea tarpeellista. Maksan 450 Tsh ja saan Coca Colan ja muffinsin (euroissa alle 50 senttiä). Hänellä on myös toinen pieni koju vähän kauempana. Hän aloittaa työt seitsemältä aamulla ja lopettaa noin kymmeneltä illalla. Luulen, että palaan vielä usein tähän pöytään istumaan. Otan seuraavan daladalan takaisin kotiin ja olen onnellinen että eksyin (nime furaha).

Kotona odottavat Nicole ja Emanuel. Nicole kanadasta ja Emanuel täältä. Vietämme illan istuen olohuoneessamme opetellen swahilia.

27.10.
Aamulla eräs professori soittaa ja pyytää vierailulle. Vietän ihanan päivän perheen keskellä. Teen professorin veljen tyttöjen kanssa ruokaa. Tiskaan. Olen onnellinen, että saan olla osa perhettä. Tytöt laulavat kauniisti. Perheen äiti kutsuu kahville. Suunnittelemme herkkujen leipomista, ehkä porkkanapiirakkaa. Nuoremmat koulutytöt pyytävät vierailulle luokkaansa. Ehkä ensi kerralla. Olen kuulemma aina tervetullut (tuntuu että voin uskoa heitä, vaikuttavat ainakin sydämellisiltä). Teen lettejä afrikkahiuksiin. Koti-ikävä.