Ensimmaista kertaa pois kaupungista. Uskomatonta, mutta kuukaisi kului lahiseutuja tutkien. Ihmisiin, ravintoloihin, oikopolkuihin tutustuen. Mutta se kuukaisi oli tarpeeksi. Eilen ahtauduimme Nicolen kanssa daladalaan, joka vei meidat Bagamoyoon, historialliseen orjakaupan keskukseen. Siis ei enaa orjakauppaa, mutta oli ennen. Hienoja rapistuneita taloja, saksalaisten 1800 luvun loppupuolella rakentamia. Tyhjillaan, koristelasit rikkoutuneina. Saksalaiset on pahoja, sanoi eras paikallinen taiteilija. Ehka talot saavat rapistua rauhassa, koska kukaan ei tahdo asua pahojen ihmisten talossa. Historia jattaa jalkensa.

Taiteilija Emanuel lupasi opettaa puunveistamista (maksua vastaan tietty). Ehka joku viikonloppu menemme sinne, ja tuomme tuliaisina Afrikassa omin kasin tehdyn naamion..

Takaisin tullessamme daladalassa oli valjempaa. Noin 15 ihmista ja kolme kanaa seka muutama riisisakki. Meita Nicolen kanssa nauratti. Valilla unohdin koko kanat maisemia katsellessa. KRuut koook Krook, kolmesta kurkusta ja muistin taas. Kanojen omistaja roikotti niita pahan nakoisesti siivista. Hanella oli mustat aurinkolasit ja naytti enemmankin kaupunkilaiselta.